Yle lietsoo sotaa Suomen ja Venäjän välille. Näin väittää joulupukin jälkeen Venäjällä parhaiten tunnettu suomalainen, Johan Bäckman.
Jostain syystä Bäckman ei esittänyt väitettään perjantain Pressiklubissa, johon hänet oli kutsuttu kertomaan mikä häntä tarkkaan ottaen oli loukannut parin viikon takaisessa lähetyksessä. Silloinhan äänessä oli Teivo Teivainen, Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori, jonka toiminnasta ja sen seurauksista Bäckman oli levittänyt harhaanjohtavaa tietoa Venäjän tiedotusvälineissä.
Pressiklubin varsinaisessa lähetyksessä Bäckman sai alle minuutin aikaa selittää, että harva suomalainen osaa kunnolla lukea Venäjän uutisia venäjäksi, ”puhumattakaan siitä että olisi medialukutaitoa”. Yhdeksänminuuttisessa ”nettiekstrassa” Ruben Stillerin ja Johan Bäckmanin jankkaava keskustelu keskittyi siihen, mitä Interfaxin ja Venäjän äänen uutisissa oikein tarkkaan ottaen oli sanottu, ja juuri kun päästiin kysymykseen siitä, mitä Bäckman oikein toiminnallaan ajaa takaa, haastattelu päättyi.
Kun Johan Bäckman kerran oli haastateltavaksi kutsuttu, olisi ollut kiinnostavaa kuulla taas hänen selityksiään siitä, miten Suomessa on meneillään venäläisten kansanmurha, miten Suomi oli syypää talvisotaan, ja myös siitä, miten juuri poliittisten päättäjien liekanarussa kulkeva Suomen Yle, eikä suinkaan Venäjän kovin riippumaton ja itsenäinen media, käy vihamielistä ja faktoja vääristelevää propagandakampanjaa maidemme ystävällismielisten suhteiden tuhoamiseksi.
Tämän Yhdysvaltojen tilaaman disinformaatiokampanjan pääarkkitehteja Suomessa on kuuleman mukaan Ylen toimittaja Jarmo Mäkelä – joka muuten ei Bäckmanin mukaan osaa sanaakaan venäjää. Näinköhän?
Bäckmanin Yle-teesit julkaistiin kansallismielisellä venäläisellä sivustolla nimeltä Russki obozrevatel (”Venäläinen tarkkailija”). Ensin pitkähkö lainaus Bäckmanin kirjoituksen alkupäästä, sitten muutama esimerkki siitä, miten tekstissä esitetyt väitteet suhtautuvat todellisuuteen.
[Johan Bäckman]
Mini-Goebbels on taas ilmestynyt
Jo puolen vuoden ajan suomalainen valtiollinen televisio- ja radiokanava Yleisradio, joka on Suomen parlamentin kontrollissa, on tuottanut äärimmäisen venäläisvastaista ohjelmaa nimeltä ”Venäjän verkossa”. Ohjelmassa kerrotaan miten Putin muka on uhkaillut Suomen presidenttiä, miten venäläiset kenraalit muka ovat uhanneet Suomea sodalla, miten Venäjän lapsivaltuutettu, muka KGB-mies, uhkaa suomalaisten lasten henkeä ja terveyttä, ja miten Venäjän lehdistö muka väärentää kaikki Suomea koskevat tosiasiat, sekä miten kaikki Suomessa asuvat venäläiset ovat roskaväkeä.
Kaikka nämä iskulauseet kuullaan kaksi kertaa kuussa Yleisradion maanlaajuisessa lähetyksessä, suomen kielellä, ja sen jälkeen ne julkaistaan internetissä.
Siitä huolimatta, että sisältö on täynnä virheitä, panettelua ja uhkauksia, Yleisradio kieltäytyy kumoamasta tätä materiaalia tai toimittamasta edes jonkinlaista todenmukaista informaatiota kansalaisilleen.
Tämän lähetyksen juontaja on suomalainen ”journalisti” Jarmo Mäkelä, entinen diplomaatti, Suomen Washingtonin-suurlähetystön entinen lehdistöneuvos, hyvin koulutettu CIA:n ja Yhdysvaltain ulkoministeriön propagandisti, tunnettu venäläisvihaaja sekä verraton Pohjois-Atlantin sotilasliiton Naton ja Yhdysvaltain intressien propagandisti.
Kaikki tämä on tietysti ihanteellinen esimerkki pienen maan minigoebbelsilaisesta propagandasta. Tähän tarvitaan tietysti vain yksi mini-Goebbels, joka (puolipäivätoimisesti) kirjoittaa panettelutekstiä ulkomaisten tilaajien intresseissä. Tilaajat eivät sitten olekaan enää mini-Goebbelseja, vaan jonkinlaisia jätti-Goebbelseja.
Ei enää ole salaisuus, että Mäkelä, joka muuten viime vuosina oli jonkin aikaa ”kadoksissa”, mutta yllättäen palasi tuottamaan venäläisvastaisia materiaaleja, on Viron turvallisuuspoliisin KAPO:n neuvonantaja Venäjän vastaisessa propagandasodassa. Hän piti äskettäin esitelmän KAPO:n Venäjän vastaiselle ”psykologiselle puolustukselle” omistetussa konferenssissa Narva-Jõesuussa. Hän esiintyy säännöllisesti Viron lehdistössä ”suomalaisena asiantuntijana”.
Mäkelän nykyinen tehtävä on suomalaisten psykologinen valmistelu Venäjän vastaisiin hyökkäyksiin ja aggressioon.
Kaksi kertaa kuussa kansallisilla radiokanavilla ja internetissä kulkee nyt Venäjän, venäläisten ja Venäjän tiedotusvälineiden vastaisen suomalaisen panettelun virta. Tämä kyyninen lähetys on todiste siitä karkeasta valhekampanjasta, jota Yleisradio ja Suomen tiedotusvälineet harjoittavat. Luonnollisesti Suomen parlamentin suostumuksella.
Yksi panettelun tärkeimmistä maalitauluista on venäläinen äiti Rimma Salonen, jolta suomalaiset diplomaatit ryöstivät venäläisen pojan, Anton Salosen, Venäjän alueella, ja salakuljettivat Venäjän Federaatiosta diplomaattiauton tavaratilassa. Itse diplomaatit, ja niin myös entinen diplomaatti Mäkelä, katsovat, että Antonin ryöstäjät ovat todellisia suomalaisia sankareita. Siksi Yleisradion kanavilla on kaadettava lokaa venäläisten naisten niskaan 2 kertaa kuussa.
Mäkelän lähetys on myös tehokas tapa painostaa Suomen tuomioistuimia ja järjestysvaltaa, nostattamalla ne mielialaan joka vastustaa R. Salosta ja vaatimuksia palauttaa hänelle oikeudet ryöstettyyn poikaan.
Ja sitten ensimmäinen faktatarkastus. Näin jatkuu Bäckmanin kirjoitus:
[Johan Bäckman]
Esimerkiksi kun R. Salonen jällen kerran taisteli suomalaisessa tuomioistuimessa suomalaisia diplomaatteja ja Suomen hallitusta vastaan, jotka organisoivat ja hyväksyivät pienen venäläisen Anton Salosen täysin lainvastaisen ryöstön ja salaisen maastaviennin, suomalainen propagandisti J. Mäkelä huusi kansallisessa radiossa: ”Ja taas Rimma Salonen toistelee vanhoja valheitaan kuin uskollisuudenvalaa Kremlille, vaikka onkin lisännyt niihin vähän uutta pötyä.”
Tämänsisältöistä tekstiä en onnistunut kovallakaan etsimisellä Venäjän verkossa-ohjelman verkkosivulta löytämään. Lähimmäksi osui tämä sitaatti toukokuulta:
[Jarmo Mäkelä]
Venäjän mediassa ikävät uutiset kerrotaan mielellään vähän niin kuin ohimennen. Esimerkiksi toukokuun 14. päivänä laatulehti Kommersant Vlast kertoi Pelastakaa lapset –järjestön vuosiraportista. Siinä oli pantu järjestykseen 165 maailman maata sen mukaan, missä maassa on hyvä olla äiti. Kärjessä olivat Norja, Islanti ja Ruotsi – Suomi oli kuudentena ja Venäjä oli sijalla 37.
Ehkä tämä oli syynä siihen, ettei Anton Salosen huoltajuuskiistan käsittely Vaasan hovioikeudessa enää saanut aikaan tavanomaista uutisryöppyä. Vanhat väitteet toistettiin uskollisesti, tosin nyt hieman uusin höystein. Venäjän hallituksen lehden Rossiiskaja Gazetan nettisivuilla kerrottiin, että oikeuskäsittelyn aattona oli Suomessa syntynyt hysteerinen ilmapiiri. Toinen nettisivusto tiesi kertoa, että suomalainen elokuvaohjaaja Jussi Parviainen suunnittelee Antonin tapauksesta elokuvaa.
Sitä en osaa sanoa, luettiinko tämä teksti huutaen, kuten Bäckman väittää, mutta muuten jäljet johtavat kyllä sylttytehtaalle.
Muutama kappale alempana Yle-teeseissään Bäckman kirjoittaa näin:
[Johan Bäckman]
”Luvat uutisiin annataan perjantaisin Kremlin sensuurikokouksessa”, sanoo Mäkelä, jotta suomalaiset ymmärtäisivät, ettei Venäjällä ole ylipäätään minkäänlaista sananvapautta.
”Venäjän viestimissä kaikki tapahtumat käsitellään tietenkin FSB:n ohjeiden mukaan”, sanoo Mäkelä. Tällaisia iskulauseita toistellaan Suomen radiossa jatkuvasti, tarkoituksena on vaikuttaa Suomen yleiseen mielipiteeseen. Tavoitteena on sota. Jo 1-2 vuoden kuluttua, Yleisradion ja Mäkelän propagandan seurauksena, suomalaiset suhtautuvat venäläisiin syvän halveksuen.
Kiinnostavia väitteitä, varsinkin se, että tavoitteena on sota. Mutta mitähän se Mäkelä taas sanoikaan? Että kaikki tapahtumat uutisoidaan FSB:n ohjeiden mukaan? Ei löydy sellaista väitettä. Sen sijaan löytyy tämä:
[Jarmo Mäkelä]
Venäjän mediassa on myös käsitelty tapausta, jossa maassa 13 vuotta asuneelta Antti Rautiaiselta mitätöitiin hänen tilapäinen oleskelulupansa ja hänet karkotettiin maasta. Tällaisia asioista ei tietenkään käsitellä valtamediassa – siihen ei Kremlin sensoreiden perjantaikokoukselta irtoaisi minkäänlaista lupaa. Nettimaailmassa asiaa on sen sijaan käsitelty avoimesti ja sen perusteella voi päätellä, ettei Venäjän oikeusjärjestelmässä mitään ole jätetty sattuman varaan.
/—/
Valtamediassa on sen sijaan käsitelty erikoistutkija Seppo Knuuttilan tapausta. Tämä Lugajoen valtavat fosforipäästöt alkuvuodesta paljastanut tutkija joutui FSB:n kovakouraiseen käsittelyyn ollessaan pari viikkoa sitten ottamassa yhteisesti sovittuja vesinäytteitä. Suomessa Venäjän viranomaisten menettelyä on ihmetelty aina Tasavallan Presidenttiä ja pääministeriä myöten.
Venäjällä, kuten arvata saattaa, tapausta on käsitelty täysin FSB:n nuottien mukaan. Knuuttila oli väärään aikaan väärässä paikassa ja sai mitä ansaitsi. Venäjän kanta todistetaan oikeaksi lainaamalla Suomi-Venäjä – seuran puheenjohtajan Heikki Talvitien Yleisradiossa esittämiä lausuntoja. Häneen viitaten Komsomolskaja Pravda varoittaa suomalaisia pitämästä liikaa meteliä tutkijan pidätyksen johdosta.
Eli kyse oli siitä, että FSB:tä koskevat uutiset käsitellään Venäjän valtamediassa FSB:n nuottien mukaan. Kukapa väittäisi mitään muuta? Paitsi Bäckman siis.
Mitä sensoreiden perjantaikokouksiin tulee, Jarmo Mäkelä saattaa kyllä hieman liioitella asiaa ainakin Rautiaisen jutun suhteen, mutta maan tapana on Venäjällä tosiaan ollut, että valtakunnalisten televisiokanavien johtajat tapaavat presidentin kanslian edustajan perjantaisin suunitellakseen mitä tärkeitä uutisia tulevalla viikolla olisi hyvä käsitellä ja mistä näkökulmasta.
Käytännöt ovat kuitenkin hieman muuttuneet sen jälkeen kun asiasta vastuussa ollut Vladislav Surkov sai uusia työtehtäviä, eikä uusista rutiineista vielä ole vuotanut tarkkoja tietoja julkisuuteen. Asiasta on viime aikoina kirjoittanut esimerkiksi nettisivusto Slon.ru.
Yksi esimerkki voi vielä olla paikallaan ennen kuin jätämme taas Bäckmanin horinat omaan arvoonsa. Näin hän väittää Mäkelän kirjoittaneen kenraali Makarovin vierailun jälkeen:
[Johan Bäckman]
Kun Venäjän pääesikunnan päällikkö, kenraali Makarov, vieraili Suomessa, Mäkelä aloitti erityisen kiinnostavan agitaation. Mäkelä kertoi suomalaisille radiossa, että ”venäläinen kenraali uhkaa sodalla”, perusteenaan ”haastattelu” väitetyn tavallisen helsinkiläisen kanssa, joka muka olisi paikallisjunassa julistanut Mäkelälle että ”Kohta tulee sota, se on todennäköistä, mutta minä en sitä halua. Minun vanhempani kylläkin tekivät pitkään töitä Neuvostoliiton ja venäläisten kanssa. Mutta kotona minulle aina sanottiin, että venäläiset ovat meidän vihollisiamme.” Käy ilmi että Mäkelän opetus on seuraava: venäläiset ovat aina meidän vihollisiamme, jos heidän kanssaan tehdään työtä on aina muistettava ”keitä he ovat”.
Tämä oli siis Bäckmanin versio totuudesta. Ja näin Mäkelä oikeasti kirjoittaa:
[Jarmo Mäkelä]
Töihin tullessani kauan sitten eläköitynyt naapurini käveli vastaan. Hän otti puheeksi kenraali Makarovin äskettäin Helsingissä pitämän esitelmän, tuomitsi sen muutamalla sanalla, ja sanoi sitten: ”Kun ei kuitenkaan tarttis enää taistella. Siitä saatiin tarpeeksi jo ensimmäisellä ja toisella kerralla”.
Junassa vieressäni istui minulle tuntematon herrasmies. Jonkin aikaa lehteä tutkittuaan hän kääntyi puoleeni ja kysyi: ”No mitä niistä Makarovin puheista nyt sitten seuraa?”. Kävimme pitkän ja analyyttisen keskustelun, jonka aikana selvisi, että vierustoveri oli sivistynyt ja paljon nähnyt ihminen, joka oli työelämässä ollut monesti tekemisissä neuvostoliittolaisten kanssa. Hänen kokemuksensa olivat voittopuolisesti myönteiset.
Hiljaisuus laskeutui välillemme, kunnes hän yhtäkkiä puhkesi uudelleen puhumaan. ”Olen syntynyt Etelä-Pohjanmaalla”, hän sanaili harvakseen, ”ja vanhin veljeni kaatui Lahdenpohjassa vuonna – 41, samana vuonna kun synnyin, joten en ole koskaan häntä tavannut. Kotona ei jäänyt epäselväksi, keiden kanssa me olemme tekemisissä”.
Ja sitten taas lisää Bäckmanin totuutta Makarovin vierailuun liittyen:
[Johan Bäckman]
Todellinen ongelma Mäkelälle tuli siitä, että Makarov oli kiinnostunut suomalaisista tankeista, joita valmistaa suomalainen yhtiö Patria. Venäjä voi olla valmis ostamaan satoja tai tuhansia tankkeja ja panssariajoneuvoja. ”Mutta viisaat Patrian johtajat kieltäytyivät epäilyttävien venäläisten kaikista ehdotuksista, ja kieltäytyivät jopa lähettämästä näytekappaleita. Viisaat suomalaiset miehet onnistuivat välittömästi torjumaan kenraalin uhkaukset”, huutaa Mäkelä Suomen radiossa koko kansalle. ”Makarov on jo itse ilmoittanut, että Venäjä ei koskaan enää tule ostamaan mitään Suomesta”, sanoo Mäkelä.
On selvää, että työn tilaajien Mäkelälle antama tehtävä on pysäyttä kaikkinainen lähenemisprosessi Suomen ja Venäjän välillä.
Ja näin Mäkelä sanoi (tai huusi?) todellisuudessa:
[Jarmo Mäkelä]
Suomalaisille viime viikkoina tutuksi käynyt armeijankenraali Nikolai Makarov on aiheuttanut sydämentykytystä muutoinkin kuin vain kovilla puheillaan.
Ranskassa järjestetyillä sotilastekniikan messuilla hän nimittäin pyysi, että Patria lähettäisi uusimman panssariajoneuvonsa Patria Nemo Plussan Venäjälle koekäyttöön. Huhut jättimäisestä miljoonakaupasta lähtivät liikkeelle heti.
Mutta Venäjän virallisen lehden Rossiiskaja gazetan toimittajien suureksi hämmästykseksi Patrian edustajat eivät hankkeelle lämmenneet. Mietitään ja puhutaan nyt ensin, he sanoivat, eivätkä edes luvanneet lähettää näytekappaletta venäläisten tutkittavaksi.
Patrian miesten viisaus kävi ilmi, kun kenraali Makarov pari viikkoa myöhemmin totesi ykskantaan, ettei Venäjän maajoukoille osteta panssaroituja vaunuja ulkomailta.
Samaan johtopäätökseen oli tullut myös Venäjän varapuolustusministeri Dmitri Rogozin. ”Suomalaisista tankeista puhuminen on hölynpölyä”, hän totesi radioasema Eho Moskvyn lähetyksessä. Yksittäisiä aseita voidaan tietenkin ostaa, hän jatkoi, mutta vain jotta päästäisiin selville, miten ne on tehty.
Esimerkit riittänevät osoittamaan, että disinformaatiokampanjaa ei suinkaan käy Mäkelä vaan Bäckman, jonka puppugeneraattorin suoltamassa tekstissä on puolitotuuksia mukana vain siteeksi.
Koko homma näyttää perustuvan siihen, että Venäjällä kukaan ei ole kiinnostunut tarkistamaan Bäckmanin tuulesta temmattuja väitteitä, koska hänen puheensa ovat aina yllättävän hyvin sopusoinnussa valtamediassa kulloinkin käynnissä olevan kampanjan kanssa. Juuri nythän vihamieliset ulkomaat ja niiden Venäjän-vastaiset juonet ovat tavallistakin paremmassa huudossa, erityisesti jos asia voidaan jotenkin liittää Pussy Riot-performanssiin.
Ja suomeahan ei monikaan venäläinen rivitoimittaja osaa, englantikin voi olla vähän sieltä tännepäin, jolloin sujuvasti venäjää puhuva antifasistinen kansalaisoikeusaktivisti ja sitaattikone on aina mukava tiedonlähde. Suomessa taas ne toimittajat, jotka venäjää osaavat, jaksavat harvemmin kiinnostua Bäckman-nimisen puppugeneraattorin ulosannista, joten Venäjälle päin voi suoltaa mitä vain, ja sitten Pressiklubissa selittää että kaikki on vain väärinkäsitystä ja eihän Suomessa Venäjän mediaa ymmärretä, kun ei meillä raukoilla ole ”medialukutaitoa”.
Olisi ollut mukava, jos Ruben Stillerillä olisi ollut käsissään tämä Bäckmanin viimeinen sepustus, kun haastattelua Pressiklubiin tehtiin. Vaan sattuneesta syystä kirjoitus ilmestyi Russki obozrevatel-sivustolle vasta kello 23.38 Moskovan aikaa perjantai-iltana, eli pari tuntia sen jälkeen kun nauhoittettu Pressiklubi jo oli lähetetty.
Mutta Venäjän verkossa-ohjelma sai nyt uuden uskollisen seuraajan. En ollut tällaisesta lähetyksestä ennen kuullutkaan.
Aiheesta lisää:
