Olipa kerran, koivun ja tähden maassa, Presidentti, Maan Isä. Tai ehkä on vieläkin, koivun ja punatähden maassa. Hänen talossaan ei ääntä koroteta. Katto on siellä korkealla ja seinäpaneelit tummia.

Vuosi on 1991. Neuvostoliitto on hajoamassa. Paikka on vähän Moskovan keskustasta pohjoiseen, Preobraženskaja ploštšad -metroaseman tuntumassa. Minä olen Kansan Uutisten Moskovan-kirjeenvaihtaja, viimeinen sellainen, vaikka sitä en vielä tiedä.

Kuka minä oikein olen, mistä minä tulen, ja mistä tämä tyhjä tunne rinnassa? Kysymykset ilmestyvät Oiva-pojan syntymän jälkeen, eivätkä päästäneet otettaan rockmuusikko Kai Latvalehdosta. Niitä ei saanut katoamaan. Ei ainakaan ennen kuin hän istui isänsä viereen Mercedes-Benz-merkkiseen aikakoneeseen.