i Suomeksi

Useimmat uhrit eivät pääse otsikoihin

Svenska

Natalja EstemirovaYhden aikaan aamulla, tiistaina 7. heinäkuuta, kaksi autoa ajoi Ahkintšu-Borzoin kylään, viitisenkymmentä kilometriä itään Groznystä. Ensin autot kiersivät kylää, kuin herättääkseen huomiota tai pelotellakseen. Sitten ne pysähtyivät kylän keskustaan kerääntyneiden nuorten miesten viereen.

Autoissa istui maastopukuisia aseistautuneita miehiä. Mukanaan heillä oli saman kylän asukas Rizvan Albekov, jonka poliisi oli pidättänyt edellisenä iltana. Myös hänen 17-vuotias poikansa Adis oli pidätetty, mutta häntä ei autoissa näkynyt.

Rizvan Albekovilla oli yllään vain alusvaatteet, ja hän näytti vakavasti pahoinpidellyltä.

Maastopukuiset miehet heittivät hänet autosta ja alkoivat kuulustella häntä muiden kyläläisten edessä:

– Sinähän annoit kapinallisille lampaan?

Rizvan Albekov pudisti päätään ja pyysi miehiä päästämään hänen poikansa vapaaksi. Silloin miehet ampuivat hänet.

– Näin käy kaikille jotka auttavat kapinallisia, sanoi yksi miehistä, ennen kuin autot ajoivat pois paikalta.

Rizvan Albekovin ruumis jäi makaamaan kylän raitille. Kukaan ei tiedä mitä hänen pojallen Adisille on tapahtunut.

Välikohtaus ei päässyt otsikoihin Venäjällä, eikä varsinkaan Ruotsissa.

Tapaus on vain yksi siinä loputtomassa katoamisten sarjassa, jota ihmisoikeusaktivisti Natalja Estemirova oli tutkimassa, kun hänet tiistaiaamuna siepattiin läheltä kotiaan Groznyssä.

Natalja Estemirova oli äskettäin tavannut useita virkamiehiä Groznyn syyttäjänvirastossa ja sisäministeriössä antaakseen tietoja Rizvan Albekovin teloituksesta sekä hänen poikansa ja useiden muiden henkilöiden katoamisesta.

Hän välitti tapansa mukaan tiedot myös useille ihmisoikeusjärjestöille. Human Rights Watch julkaisi yksityiskohtaisen raportin päivää ennen Estemirovan katoamista.

Harvat välittivät raportista.

Omaiset eivät useinkaan uskalla kääntyä poliisin puoleen. Vaikka Rizvan Albekovin ruumiissa oli selvät luodinreiät, tšetšeenipoliisit pakottivat hänen omaisensa allekirjoittamaan lausunnon, jonka mukaan hän oli kuollut sydänkohtaukseen.

He saivat myös kuulla, että Rizvanin poika Adis tapettaisiin, ja että sukulaiset itse joutuisivat suuriin vaikeuksiin, jos he eivät pitäisi suutaan kiinni.

Venäjän keskusvallan viranomaisilla ei viime vuosina ole ollut paljoakaan sananvaltaa siihen, mitä Tšetšeniassa tapahtuu. Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov sai entistäkin vapaammat kädet, kun Venäjä kolme kuukautta sitten virallisesti lopetti liittovaltion kymmenen vuotta kestäneen terrorisminvastaisen operaation.

Tämän vuoksi myöskään Natalja Estemirovan naapurit eivät nähneet mitään syytä soittaa polisiille, kun hänet siepattiin. He kuulivat tosin hänen huutavan, että hänet vietiin vastoin tahtoaan, mutta arvelivat että asialla oli poliisi.

On hyvin mahdollista, että he olivat oikeassa.

Mahdollista on myös, että Natalja Estemirovan siepanneiden miesten tarkoituksena ei ollut tappaa häntä. Ehkä he aikoivat antaa hänelle viimeisen varoituksen, tai viedä hänet jonnekin aivan muualle.

Mutta jotain tuli väliin – terroriteko joka hädin tuskin ylitti uutiskynnyksen.

Tšetšenian naapuritasavallassa Ingušiassa, jonka presidentti Junus-Bek Jevkurov yhä makaa sairaalassa kesäkuisen attentaatin jäljiltä, henkilöautoa ammuttiin käsiaseilla. Yksi paikallisen tuomioistuimen virkamies menehtyi ja kaksi muuta henkilöä loukkaantui.

Natalja Estemirovan siepanneet miehet ajoivat samaa tietä maastoautollaan. He olivat jo ohittaneet useita tiesulkuja ongelmitta, mutta nyt he eivät enää olleet Tšetšeniassa. Ehkä heidän kulkuluvansa eivät olleet voimassa tällä puolen rajaa.

Kun he näkivät poliisiautot ja attentaattipaikalle syntyneen pitkän autojonon, he kääntyivät heinäpellolle vievälle, pienelle ja epätasaiselle sivutille.

Siellä he ampuivat Natalja Estemirovan. Ensin sydämeen, sitten päähän.

Sysdvenskan 2009-07-19

Lisää Natalja Estemirovasta