i Suomeksi

Radiohäirinnästä venäläisiin podcasteihin

podcast3.jpgPå svenska: Ryska poddsändningar känner inga gränser

Radio on parhaimmillaan kaikista tiedotusvälineistä suorin ja rehellisin, näin täytyy todeta, vaikka itse olenkin lehtialalla. Tämä koskee erityisesti suoria lähetyksiä, joissa ei seurata käsikirjoitusta, vaan keskustellaan vapaasti. Lähetyksen osanottajat saavat tuoda esille omat näkökulmansa ja kuulija päättää itse, kenen argumentit ovat painavimmat, siinä ei toimituksen linja paljon paina sen jälkeen kun vieraat on kerran päästetty studion ovesta sisään. Sama voi tietysti onnistua näköradiossakin, mutta siinä kuva häiritsee kuuntelua ja voi valehdellakin.

Toki suorassa radiolähetyksessäkin voi valehdella, mutta silloin ottaa suuren riskin, sillä paljastettu valehtelija häviää armotta keskustelun kuin keskustelun. Ehkä siksi tällaisia keskusteluohjelmia ei Neuvostoliitossa juuri ennen glasnostia tunnettukaan. Nyt radion keskusteluohjelmat ovat paras tapa pysyä perillä siitä, mitä Venäjällä tapahtuu – ja niin kauan kuin Eho Moskvy voi jatkaa entisellä linjallaan on Venäjän sananvapaudella vielä toivoa.

Ajattelin kirjoittaa tähän vain muutaman sanan johdannoksi kuunteluvihjeisiin, mutta sanoja tulikin yllättävän paljon kun rupesin muistelemaan menneitä. Vihjeet löytyvät kuitenkin jutun lopusta, jonne on helppo hypätä jos siltä tuntuu.

Neuvostoliittolainen radiohäirintä kuului vuoden 1980 paikkeilla Pohjois-Karjalassa oikein hyvin. Silloin kuuntelin vuoden 1938-mallisella Helvar-putkiradiolla ulkomaisia radioasemia, ja kun en alle 15-vuotiaana vielä vieraita kieliä oikein osannut, kuuntelin sitä mitä ymmärsin.

BBC:n suomenkielisen puolituntisen jälkeen oli venäjänkielisen ohjelman vuoro, ja joskus jäin ihmettelemään sitä. Vaan kun käsittämätöntä venäläistä molotusta oli kuulunut puoli minuuttia, alkoi hirveä rytinä. Häirintälähettimet rajan takana työnsivät samalle taajuudelle dieselmoottoreiden möyryä viiden sentin päästä nauhoitettuna, ja radio oli pakko panna kiinni.

Ulkomaisten asemien häirintä lakkautettiin Neuvostoliitossa 30. marraskuuta 1988. Itse aloin kuunnella radio Svobodaa vuonna 1990, kun olin oppinut venäjää kunnolla Leningradin yliopistossa, joten häirinnästä ei enää ollut haittaa.

Kun keväällä 1991 tulin Moskovaan Kansan Uutisten kirjeenvaihtajaksi toin tietysti mukanani silloin vielä jotakuinkin modernin Grundig Satellit-lyhytaaltoadioni, jonka pistin työhuoneen ikkunalaudalle. (Radio toimii muuten yhä hyvin.) Edeltäjäni Pekka Lehtonen oli epäileväisen näköinen kun kehuin Svobodan ohjelmia ja painelin nappeja joihin olin taajuudet ohjelmoinut. Hän vei mukanaan oman neuvostolatvialaisen vastaanottimensa, josta Ylen iltauutiset olivat kuuluneet rätinän läpi.

Moskovassa minusta tuli pian myös vain muutamaa kuukautta aikaisemmin perustetun, Neuvostoliiton ensimmäisen vapaan radioaseman Eho Moskvyn kuuntelija. Kirjoitin tietysti asemasta myös Kansan Uutisiin, otsikolla Mainosradiota Moskovassa – glasnost elää!

Svobodaa olen enemmän tai vähemmän säänöllisesti kuunnellut siitä lähtien, ensin lyhyillä aalloilla. Kun muutama vuosi sitten hommasin lautasantennin Venäjän televisiota varten, sain pienen ruuvailun jälkeen myös Svobodan signaalin kuulumaan satelliitin kautta. Kytkin langattoman kaiuttimen satelliittivastaanottimeen, ja Svobodaa saattoi kuunnella koko talossa täysin häiriöittä.

Vain ulalla lähettävän Eho Moskvyn kuuntelussa sen sijaan oli pitkä tauko, kunnes uusi tekniikka lopulta laajensi Eho Moskvyn kuuluvuusalueen koko maailmaan. Kiinteä nettiyhteys, langaton kotiverkko ja kannattava tietokone tuovat nyt sekä Eho Moskvyn että Svobodan kaikkiin huoneisiin.

podcast.jpgSuoraa lähetystä tulee tosin enää kuunneltua aika harvoin, kun molemmat asemat ovat ryhtyneet tarjoamaan modernimpaakin jakelutekniikkaa. Nykyisin tilaan parhaat lähetykset podcasteina, jolloin ne latautuvat automaattisesti tietokoneeseen. Sitten siirrän ne mp3-soittimeen ja kuuntelen niitä työmatkoilla, imuroidessa, kaupan jonossa tai vaikka lenkillä. Ja urheilu-uutisten yli voi hypätä nappia painamalla.

Uutiset ja lehtikatsaukset ovat parhaimmillaan Svobodassa, mutta keskusteluohjelmissa se jää kakkoseksi Eho Moskvylle. Kiinnostavaa on muuten se, että kun Svobodan rahoitus tulee yhä USA:n kongressilta, Eho Moskvy on nykyisin Kremlille uskollisen Gazprom-media-konsernin hallussa. Gazprom-mediahan pisti rääväsuisen NTV-televisiokanavan aisoihin, mutta Eho Moskvyn ohjelmapolitiikkaan se ei ole toistaiseksi puuttunut.

Kaksi mieliohjelmaani kuuluvat eri kanavilla, mutta ovat molemmat saman toimittajan tekemiä. Satiirikko Viktor Šenderovitš oli ennen Gazpromin nurkanvaltausta NTV-televisiokanavan leivissä ja käsikirjoitti poliittista Kukly-nukkesatiiria. Nyt mikään Venäjän televisiokanavista ei enää näytä hänen ohjelmiaan, mutta jo kolme ja puoli vuotta hän tekee Eho Moskvylle poliittista satiiriohjelmaa nimeltä Plavlenyi syrok – Sulatejuusto. Juustoa voi kuunnella suorassa lähetyksessä lauantaisin kello 21.13 Moskovan aikaa, tai podcast-muodossa täällä.

Kuuntelemisen arvoinen on myös Šenderovitšin haastatteluohjelma Vse svobodny, joka tulee Svobodassa joka sunnuntai. Šenderovitšin vieraat ovat poikkeuksetta kiinnostavia, esimerkiksi 26.8. ohjelmassa oli mukana Aleksandr Podrabinek, neuvostoaikainen poliittinen vanki. Se lähetys on täällä. Aivan erityisen kiinnostava oli ”neuvostoliittolainen opiskelija ja kanadalainen yrittäjä” Ali Al-Masawi, irakilaisen kommunistijohtajan mainota venäjää puhuva ja Irakinkin tilanteen hyvin tunteva poika, jota Viktor Šenderovitš haastatteli 5.8. Ohjelma on täällä.

Mainio ohjelma on myös Eho Moskvyn Ištšem vyhod, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista, ja jossa kuulijat saavat sanoa oman mielipiteensä puhelinäänestyksessä. Äänestysten tulokset ovat usein kiinnostavia ja yllättäviäkin. 14. elokuuta lähetetyssä ohjelmassa Nikolai Svanidze ja Aleksandr Prohanov väittelivät historiankirjoituksesta. Prohanov vähätteli Stalinin terroria, Svanidze sanoi että totuudesta ei pidä vaieta, mihin Prohanov sanoi, ettei mitään totuutta ole olemassakaan, ja pisti pökköä pesään kehumalla Kiinan johdon päättäväistä toimintaa Taivaallisen rauhan aukiolla. Ja 41 prosenttia vapaamielisen radioaseman vapaamielisistä kuulijoista totesi äänestyksessä, että Prohanov on oikeassa. Svanidze sai toki enemmistön kuuntelijoiden äänistä, mutta ero oli yllättävän pieni.

Kannattaa pysyä kuulolla. Tässä lista Svobodan ja Eho Moskvyn parhaista podcast-ohjelmista.

Радио Свобода:

Эхо Москвы:

Kiinnostavaa radio- ja video-ohjelmaa löytyy tietysti muualtakin. Jokapäiväinen kymmenen minuutin pituinen Vedomosti-lehden katsaus podcastina on täällä. Kannattaa kurkata myös Новое Время/New Times-lehden sivuille, siellä on otsikon Ток-шоу alla haastatteluja sekä äänitiedostoina että suoraan nettisivuilla katsottavina videoina. Esimerkiksi kirjailija Vladimir Voinovitšin haastattelu 9.8.2007 on kuulemisen arvoinen. NTV:n uutispätkiä voi muuten niitäkin nykyään tilata videopodcastina, täältä. Mutta NTV:hän ei enää ole se NTV jota aikoinaan kannatti katsoakin.

Jos ymmärtää viroa edes jotenkuten, kannattaa silloin tällöin kuunnella Kuku raadion ulkopoliittinen keskusteluohjelma Välismääraja (podcast täällä). Venäjän asiat ovat ohjelmassa esillä usein, ja Venäjää tunnetaan Virossa toki aivan toisella tavalla kuin vaikkapa Suomessa. Muita virolaisia podcasteja on täällä.

  1. Välismäärajan juontaja Kadri Liik on ollut Postimehen kirjeenvaihtajana Moskovassa eli ohjelmassa on takuulla detaljeja, jotka sanovat Sinulle enemmän kuin minulle. Ihan hyvä ohjelma, ajanpuutteen takia en kuuntele sitä säännölisesti vaan ainoastaan satunnaisesti.

Kommentarer inaktiverade.

Webmentions

  • DX-kuuntelusta nykyradioon ja podcasteihin « Larkon havaintoja 2007-09-12

    […] oikein nostalginen mieliala lukiessani Kallen postitusta radionkuuntelusta ennen muinoin. Kallen käyttämä Grundig Satellit on minulle hyvinkin tuttu […]