Pitsaa ja muuta perinneruokaa

On se kumma kun vanhoja ruotsalaisia perinteitä ei enää kunnioiteta missään. Ei edes meillä kotona. Ei ollut uudenvuodenpöydässä silliä, ei janssoninkiusausta, ei edes prinssimakkaroita. Vaan pitsaa, sellaista maahanmuuttajien pöperöä. Vaikka mitäpä siitä valittamaan kun itse sen pitsan lasten kanssa paistoin, ja hyvältä maistui. Olihan tuota janssoninkiusaustakin tullut jo joulupyhinä syötyä maha täyteen.

Vaan siitä pitsasta tuli mieleen, että joku lapsista pienempänä ihmetteli, miksi pitsamiehillä aina on tumma tukka. Eihän se pidä paikkaansa. Ettekö muista sitäkin kertaa kun… tuota… juu, kun ostettiin Tammisaaren Kotipitsasta… Taisikin olla huono esimerkki. Suomessa on kai pulaa oikeista tummatukkaisista pitsamiehistä.

Mutta uudenvuodenaattona tuli jostain syystä taas puhe pitsamiehistä. Sitä kai nämä ulkomaanpöperöt teettävät. Pienempi lapsi nimittäin ihmetteli että mikä se sellainen maahanmuuttaja oikein on, ja vastasi kohta itse, että se on kai sellainen jolla on tumma tukka ja ruskea iho.

Vai niin, minä ajattelin, eipä ole lapselle kotona opetettu elintärkeitä asioita. Vaikka mitäpä sitä valittamaan kun itse kerran olen lasten isä. Nyt oli korkea aika valistaa lasta näistä tärkeistä kategorioista. Eli isi on maahanmuuttaja vaikkei isillä olekaan ruskeaa tukkaa, eikä paljon tukkaa muutenkaan. Isovelikin on maahanmuuttaja, kun on kerran Suomessa syntynyt, Suomi on nimittäin ulkomaa. Äiti taas ei ole maahanmuuttaja, etkä ole itsekään. Vaan sinäpä oletkin ulkomaalaistaustainen…

– Ette te mitään oikeita maahanmuuttajia ole, pisti lapsi vastaan puoliksi leikillään.

En ehtinyt selvittää kaikkia kiemuroita, kun isoveli löi vakavan asian kokonaan leikiksi ja sanoi että eipä niin, oikeita maahanmuuttajia ovat vain ne jotka ovat tulleet Ruotsiin kävellen, senhän kuulee jo ruotsalaisesta sanastakin, sitähän se ”vandra” tarkoittaa.

Enpäs ollut tuotakaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Ja vielä jäi ihan selittämättä se, että emme me suomalaiset mitään maahanmuuttajia tosiaankaan voi olla, kun kerran kuulumme virallisesti perustettuun ja hyväksyttyyn kansalliseen vähemmistöryhmään. Tai siis… voiko sitä olla molempia? Vai olisiko se niin, että se meistä joka on Ruotsissa syntynyt on vähemmistöä, muut taas eivät?

No, yksi joka ei taatusti kuulu mihinkään kansalliseen vähemmistöön on tämä uusi integraatioministeri Nyamko Sabuni. Jos tumma tukka ja ruskea iho ovat kriteereinä niin hän on taatusti maahanmuuttaja. Mutta ennen kaikkea hän on ensimmäinen ministeritason poliitikko joka on huomannut että kansallisia vähemmistöjä on olemassa muuallakin kuin paperilla ja Tornionlaaksossa.

Sillä aikaa kun hänen puoluetoverinsa täällä Malmössä keskustelevat siitä, miten kaikki muut kielet paitsi ruotsin voisi kieltää kouluissa, Nyamko Sabuni on nimittäin lähettänyt kaikille kunnille kiertokyselyn kansallisista vähemmistöryhmistä. Kysely on enimmäkseen rasti ruutuun -mallia, kunnanisän pitää ottaa kynä kauniiseen käteen ja ruksata tiedetäänkö kunnassa olevan saamelaisia, romaneja, juutalaisia, ja mitä niitä vähemmistöryhiä vielä onkaan… Ja sitten pitää ruksia ja kirjoittaa pisteviivalle, mitä kunta on mahdollisesti tehnyt, voisi ajatella tekevänsä, tai voisi kuvitella että joku muu tekisi tai jättäisi tekemättä näiden vähemmistöryhmien aseman parantamiseksi. Ja niin edelleen.

Mikäpä siinä, hyvä alku, ainakin tyhjää parempi. Kun satun työni puolesta olemaan Sydsvenska Dagbladetin kuntareportteri niin pirautin kunnalle. Tarkemmin sanottuna soitin Burlövin kunnantalolle ja kyselin, mitä tälle mainiolle paperille oli siellä tehty. Ei siihen siellä oikein kukaan osannut vastata. Siis siihen kiertokyselyyn.

Paperi meni ensin kunnanjohtajalle joka sitä aikansa pyöritteli ja lähetti sittten sosiaalitoimenjohtajalle. Niinpä niin, minnekäpä muuallekaan. Vähemmistöthän ovat suurin piirtein sama asia kuin nämä tummatukkaiset maahanmuuttajat. Ja kukas tummatukkaisista maahanmuuttajista huolehtii? No sosiaalitoimistohan tietenkin.

Sosiaalitoimenjohtaja ei ensin muistanut saaneensa mitään paperia kansallisista vähemmistöistä, mutta sitten välähti: ”Ai niin, tarkoitat varmaan tätä kyselyä maahanmuuttajista ja integraatiosta, se ei oikein kuulu meille niin lähetin sen takaisin kunnanjohtajalle”. Kunnanjohtaja puolestaan oli jostain syystä lähettänyt paperin edelleen kunnan henkilöstöpäällikölle, vaan tämä on yhä joululomalla, joten paperin tuleva kohtalo on edelleen hämärän peitossa.

Niin että paperiin olisi varmasti hyvin voinut lisätä vielä yhden vapaasanaisen kysymyksen: ”Tiedättekö mitä tarkoittaa kansallinen vähemmistö?” Toisaalta, enpä oikein itsekään olisi siihen osannut vastata. Vaan kun sama kysymys lähetetään kaikkiin Ruotsin liki 300 kuntaan, ehkä joku niistä löytäisi hyvän vastauksen?

Sisuradio 2007-01-07