i Suomeksi

Mainosradiota Moskovassa – glasnost elää!

eho22”Radio M – vapaa radio vapaille ihmisille! Kello on seitsemän ja Eho Moskvy aloittaa lähetyksensä. Lämpötila on Moskovassa neljä astetta ja sää on pilvinen ja sateinen. Ilmatieteen laitos ennustaa valitettavasti huonon sään jatkuvan koko viikon. Aamulähetyksessä uutiset joka kahdeskymmenes minuutti. Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov palaa lähipäivinä Japanin-vierailultaan, joten voimme hengähtää helpotuksesta – mitään ei tapahtunut presidentin poissaollessa…”

Näin aloittaa lähetyksensa Moskovan ensimmäinen riippumaton radioasema, Eho Moskvy – Moskovan kaiku. Suoraa lähetystä tehdään aivan kaupungin sydämessä, vain muutaman kymmenen metrin päässä Punaiselta torilta. Radioasemalla on käytössään kaksi pikkuruista huonetta entisen Lokakuun 25. päivän kadun varrella, jonka nimi nykyisin on Nikolskaja. Katukylttejä ei kukaan ole ennättänyt vaihtaa; tämä ei ole läheskään ainoa katu, joka on saanut takaisin entisen nimensä.

Kellarikerroksessa sijaitsevassa täyteen ahdetussa studiossa vanhat, pienen sähkölieden kokoiset neuvostoliittolaiset studionauhurit jättävät hädin tuskin tilaa laiteiden parissa hääriville neljälle ihmiselle. Sergei Fonton miksaa, juontaa ja vastaa kuuntelijoiden puheluihin Pjotr Zhuravljovin viimeistellessä kapeille paperiliuskoille kirjoitettuja uutissähkeitään.

”Jeltsiniä pitää kunnioittaa”

Naiskuuntelija soittaa ja haluaa esittää kritiikkiä levyn soidessa, mutta Fonton saa houkuteltua hänet suoraan lähetykseen. Kuuntelijan mielestä Eho Moskvy ja varsinkin kommentaattori Tsherkizov suhtatuvat liian epäkunnioittavasti Boris Nikolajevitsh Jeltsiniin. Fonton selittää kärsivällisesti, että Eho Moskvy on riippumaton radioasema joka ei kaihda kenenkään arvostelemista. Samalla hän muistuttaa, että jokainen toimittaja esittää vain oman mielipiteensä.

Suoran lähetyksen loppuessa kymmeneltä väsyneet toimittajat huokaavat helpottuneina. Pjotr Zhuravljov on noussut ennen viittä valmistelemaan uutissähkeitään ja nauhoittamaan kirjeenvaihtajien puheluita eri puolilta Neuvostoliittoa. Aikaisemmin Eho Moskvy lähetti vain iltaisin, mutta huhtikuun puolessavälissä aloitettiin kolmen tunnin päivittäiset aamulähetykset. Aamuisin Eho Moskvyllä on paljon kuuntelijoita, koska keskusjohto on estänyt suositun Radio Venäjän aamulähetykset.

Moskovan ensimmäinen riippumaton radioasema, Eho Moskvy, perustettiin pikavauhtia heti kun Neuvostoliiton uusi lehdistölaki oli hyväksytty kesäkuussa 1990, ja välillä uhanalaisenakin ollut lehdistölaki riippuu yhä huonetauluna toimituksen seinällä. Lähetykset aloitettiin jo elokuussa, aseman saatua tarvitsemansa tilat ja laitteet linkkiyhteyksistä huolehtivalta Valtion radioyhtymältä.

Aluksi lähettimenä käytettiin pakettiautoon sijoitettua vanhaa armeijan yhteyslähetintä, mutta nyt käyttöön on saatu jonkin verran parempaa kalustoa. Lähetin sijaitsee kaupungin laitamilla, ja keskiaaltolähetykset kuuluvat periaatteessa vain Moskovan alueella, vaikka kirjeitä onkin silloin tällöin tullut Baltiasta ja Ruotsistakin saakka.

Puhelin soi lakkaamatta

Kuuluvuus ei välttämättä aina ole täydellinen Moskovassakaan. Monet kuuntelijat soittelevat ja valittavat vallanpitäjien häiritsevän lähetyksiä koska ne eivät kuulu riittävän hyvin. Toisaalta vähintään yksi soittaja päivässä ihmettelee, miksi mokomaa roskaa lähettävää asemaa ei ole suljettu jo aikapäiviä. Toiset soittajat taas saattavat ihmetellä, miksi Venäjän kommunistien konservatiivinen johtaja Ivan Polozkov päästettiin puhumaan Eho Moskvyn ohjelmassa, ylistää aseman maasta taivaaseen tai haistattaa toimittajille paskat. Puhelin pirisee jatkuvasti, ja soisi kuulemma yölläkin jos vain joku olisi siihen vastaamassa.

Riippumattomia radioasemia on Moskovassa jo muutamia, mutta uutisia ja yhteiskunnallista ohjelmaa lähettää vain Eho Moskvy. Muut, suositummat, soittavat länsimaista iskelmämusiikkia jota katkovat vain mainokset. Myös Eho Moskvyn toiminta on täysin mainosrahoitteista. Mainosminuutti maksaa aamulla 800 ruplaa, ja mainoksia lähetetään keskimäärin kuusi minuuttia joka tunti.

Radioasemaa perustamassa ja alkupääomaa antamassa olivat Valtion radioyhtymän lisäksi radikaali viikkolehti Ogonjok, Moskovan kaupunginneuvosto sekä Moskovan yliopiston journalistiikan tiedekunta. Periaatteessa aseman tuottamasta voitosta osa kuuluu perustajille, mutta tähän asti koko tuotto on sijoitettu aseman kehittämisrahastoon. Parempaa kalustoa tarvitaan kipeästi varsinkin jos suunnitelmat lähes ympärivuorokautisista lähetyksistä toteutuvat.

Henkilökuntaa asemalla on hieman toista kymmentä, joista toimittajia on viisi, joten vahvistusta tarvitaan mikäli lähetysaikaa aioitaan jatkaa nykyisestä seitsemästä tunnista päivässä. Vakituisia avustajia Moskovassa ja eri puolilla maata on parikymmentä. Palkkaa vakinaiset toimittajat saavat kolmestasadasta tuhanteen ruplaan eli parhaimmillaan nykyisen kurssin mukaan sataviisikymmentä markkaa kuussa.

Vilnan lähetys ärsytti konservatiiveja

Tähän asti pisin yhtäjaksoinen lähetys tammikuussa Vilnan verilöylyn yhteydessä kesti kolmetoista tuntia. Pjotr Zhuravljov kertoo, että asemalta soitettiin Liettuaan joka kahdeskymmenes minuutti, ja kaksi radion omaa avustajaa oli paikalla pikavauhtia. Kuuntelijoita lappoi tuolloin toimitukseen virtanaan osoittamaan kannatustaan, ja täysin vieraat ihmiset kantoivat nälkiintyneille toimittajille voileipiä ja muuta mutusteltavaa. Ohjelma-ajan täyttämisessä ei ollut mitään ongelmaa, sillä liberaalit poliitikot seisoivat lähes jonossa päästäkseen esittämään mielipiteensä tuoreeltaan.

Zhuravljov muistuttaa samalla, että Eho Moskvy ei missään tapauksessa pyri olemaan vain yhden poliittisen suuntauksen äänitorvi. Myös puolustusministeriön kannanottoa metsästettiin, ja puolustusministeri Jazovia yritettiin saada langan päähän. Yritykset tyrehtyivät kuitenkin joka kerran byrokratian tikapuiden puoleenväliin, eikä puhelimeen koskaan saatu ketään, joka olisi uskaltanut kommentoida tilannetta.

– Joka tapauksessa konservatiivien äänitorvi Sovetskaja Rossia haukkui meitä kovasti sen lähetyksen jälkeen. Siitä tunnustuksesta minä olen ylpeä – joku on katsonut meidät niin vaaralliseksi, että meitä on mustamaalattava julkisesti, hymyilee Pjotr Zhuravljov.

Kalle Kniivilä
Kansan Uutiset 1991-04-20