i Suomeksi

Talvisodan venäläinen historia 2

komsomolka.jpgKiinnostus Andrei Fjodorovin historiankirjoitusta kohtaan on ollut aikamoista, joten käännän tähän pätkän toisestakin Venäjällä vastikään ilmestyneestä jutsta, joka sivuaa Suomen ja Venäjän rajan historiaa. Komsomolskaja Pravda kertoi oman näkemyksensä samalla kun se uutisoi Kainuun Sanomien Karjala-jutuista.

Komsomolskaja Pravda on siinä mielessä kiinnostava lehti, että sillä on aikamoinen lukijakunta, ja se seurailee Kremlin kantoja varsin uskollisesti. Gazprom oli muuten mukana kuvioissa kun Komsomolskaja Pravda alkuvuodesta vaihtoi omistajaa. Komsomolka oli myös ahkerana kun Viroa piti moittia patsaskiistan aikoihin. Niin että tämä allaoleva näkemys talvisodan historiaan ei toki mitenkään ole suunnattu Suomea vastaan, vaan kertoo vain siitä, millainen historiankirjoitus nyt on suosiossa ja käy kaupaksi Venäjän valtamediassa. (Muitakin lehtiä sekä radioasema Eho Moskvy on onneksi yhä olemassa.)

Lisää Komsomolskaja Pravdasta:

Komsomolskaja Pravdan alkuperäinen juttu:

Jutun alku suomeksi:

Venäjä halusi myydä suomalaisille osan Karjalaa?

Kainuun Sanomat-lehden tietojen mukaan sopimuksen hinta oli 13 miljardia euroa.

Dmitrij Steshin, Vladimir Zibrov – 21.8.2007

Kaikki, minkä Stalin valloitti

Rauhallisessa Suomessa on syntymässä aikamoinen skandaali vanhasta, arasta aiheesta – ”itäisten alueiden palauttamisesta”, alueiden, jotka 1900-luvulla kaksi kertaa siirtyivät Neuvostoliitolle.

Ensimmäisen kerran entisen Suomen suurruhtinaskunnan rajaa siirrettiin ”talvisodan” kuluessa vuosina 1939-1940. Silloin rajamme tämän maan kanssa kulki vain 30 kilometrin päässä Leningradista, Beloostrovin aseman lähellä. Suomalaisten käsissä oli rantalinnoituksia Karjalan kannaksen läntisellä rannikolla. Tulitus raskaista patteristoista sulki täysin osan Suomenlahtea, motittaen näin Itämeren-laivaston sen tukikohtaan Kronstadtiin. Stalinin diplomatia yritti ratkaista kysymyksen rauhanomaisesti. On säilynyt virallisia asiakirjoja, joiden mukaan suomalaisille tarjottiin valtavia alueita vaihtokauppana Karjalan kannaksesta. Neuvostoliitto tarjoutui myös ostamaan kannaksen kullalla, tai vuokraamaan sen.

Surullisinta on, että [Venäjän] pääesikunnan koulun käynyt Carl Mannerheim kehotti Suomen hallitusta suostumaan myönnytyksiin Neuvostoliitolle, mutta poliitikot eivät kunnelleet sotapäällikköään. Ja saivat seuraukseksi ensin ”talvisodan”, ja sitten heidät vedettiin mukaan myös toiseen maailmansotaan.

On mennyt jo 70 vuotta, ja Venäjällä tuskin on ystävällismielisempää naapuria kuin Suomi… Mutta kuten on käytännössä nähty, poliittista pääomaa ei ystävyydellä voi hankkia.

(Tästä juttu jatkuu ajankohtaisemmilla tapahtumilla.)

  1. Mikä tuossa KP:n jutussa nyt on oikein pielessä? Valaiskaa minua historiaa tuntematonta henkilöä!

  2. Huomion arvoista on minusta se, mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta. Jutun lukija tulee varmaankin siihen johtopäätöksen, että Venäjä tavan mukaan toimi oikein aloittaessaan sodan. (Tosin kysymys siitä, kuka sodan aloitti, jää ilman vastausta.) Jutusta saa myös helposti sen käsityksen, että suomalaiset tosiaan huvikseen ammuskelivat Neuvostoliiton laivastotukikohtaa raskaalla tykistöllään. Puheet Stalinin rauhanomaisesta diplomatiasta ovat nekin kiinnostavia, kun muistellaan Baltian tapahtumia ja Molotov-Ribbentrop-sopimusta. Mutta toki Andrei Fjodorovin 1300-luvulta lähtevä selostus siitä, miksi Karjalan kannas kuuluu Venäjälle, on omaa luokkaansa.

  3. Tuota KP:n juttua suomentaessa pitää olla venäjän kielen nyanssit hallussa. Erityisen hankala on tämä kohta:

    ”Огонь их тяжелых батарей полностью перекрывал часть Финского залива, блокируя Балтийский флот прямо на его базе – в Кронштадте.”

    Tuo lause on käännettävä: ”Näiden raskaiden tykistöpatterien tulivoima (tai kantama) kattoi osan Suomenlahdesta, eristäen Itämerenlaivaston tukikohtaansa Kronshtadissa. Aseterminologiassa nimittäin tuo ”Огонь” voi tarkoittaa tulitusta, tulivoimaa tai kantomatkaa. Oleellista tässä lauseessa on sanapari: ”Огонь – перекрывал”, eli ”Tulivoima tai kantomatka – kattoi”.

    Näiden käännösten kanssa kannattaa olla aina tarkkana, ettei tule vedettyä vääriä tulkintoja.

    Missään nimessä jutussa ei siis anneta ymmärtää, että ”suomalaiset tosiaan huvikseen ammuskelivat Neuvostoliiton laivastotukikohtaa raskaalla tykistöllään.” Tämä on Kallen oma (virheellinen) tulkinta tekstistä.

    Myöskään minun mielestä jutussa ei anneta ymmärtää, että Venäjä olisi toiminut oikein aloittaessaan sodan.

    ”но политики не стали слушать своего полководца. И получили взамен сначала «зимнюю войну», а потом их втянули и во вторую мировую.”

    Tässä kohdassahan kerrotaan, että ”…poliitikot eivät kuunnelleet Mannerheimiä ja joutuivat sen vuoksi ottamaan vastaan Talvisodan, jonka jälkeen he tulivat vedetyksi myös Toiseen maailmansotaan. ”

    Teksti siis paljastaa, että koska suomalaispoliitikot eivät ottaneet Neuvostoliiton tarjouksia vastaan, oli Neuvostoliiton seuraava askel sodan aloittaminen Suomea vastaan. Termi ”получили”, tarkoittaa, ”saada”, tai ”ottaa vastaan”, eikä suinkaan ”aloittaa”. Keneltähän se Suomi olisi siis ottanut Talvisodan vastaan, ellei juuri NL:ltä?

    Ja näistä Neuvostoliiton tarjoamista aluevaihdoista on kai käsittääkseni dokumenttejakin olemassa, kuten KP:n tekstissä todetaan:

    ”Neuvostoliitto esitti vaatimuksensa joihin kuului Karjalankannaksen länsi-osa, Suomenlahden ulkosaaret ja Hangon vuokraaminen tukikohdaksi Neuvostoliitolle. Suomi olisi saanut Neuvostoliitolta korvaukseksi Itä-Karjalasta Porajärven ja Repolan alueet.”

    http://fi.wikibooks.org/wiki/Wikiopiskelu_Suomen_historia/Suomi_toisessa_maailmansodassa

  4. En ryhdy kukkotappeluun venäjän kielen vivahteiden hallinnasta. Siteeraan kuitenkin Ozhegovin sanakirjasta tämän:

    Огонь
    3. Боевая стрельба

    Merkityksiä ”tulivoima” tai ”kantomatka” ei kirjasta löydy.

  5. Tässä ote tykistön historiaa käsittelevästä artikkelista:

    ”Их прицельный огонь перекрывал дальность русских ружей (раза в четыре) и гладкоствольных пушек”

    http://www.bellabs.ru/1854-55/index.html

    Esimerkiksi tässä lauseessa sanalla ”огонь” tarkoitetaan nimenomaan tykkitulen kantomatkaa.

    Ei kannata tuijottaa sokeasti yhtä sanaa, vaan sana täytyy ymmärtää osana lausekokonaisuutta.

  6. Voi olla noinkin, mutta luulen että jutun keskivertolukijalle jää epävarmaksi, ampuiko Suomen tykistö vai ei. Kenties olisi pitänyt kääntä ”tuli”, ei ”tulitus”. Mutta tämä onkin blogi, ei väitöskirja :-)

    Ehkä tämä pätkä Komsomolkasta ei ollut maailman paras esimerkki, se vain sattui jäämään mieleen kun lueskelin venäläisiä juttuja Karjala-kaupoista. Mutta tosiasia on, että Venäjällä on viime vuosina tapahtunut aikamoinen muutos suhtautumisessa historiaan – anteeksi ei enää pyydellä, vaan etsitään mieluummin roskaa toisen silmästä.

    Kiitos kritiikistä!

  7. Eipä mitään ja kiitos asiallisista vastauksista. Komsomolkan artikkeli on kieltämättä kirjoitettu siten, että sen sisältöä voi tulkita melko monella tavalla.

  8. Tässä vielä vastaesimerkki sanojen огонь перекрывал merkityksestä:

    http://militera.lib.ru/memo/russian/plaskov_gd/18.html

    Немцы упорно обороняли район Бацлова и Рейхенберга. Эти города были окружены траншеями, проволочными заграждениями, минными полями. Артиллерийский и пулеметный огонь перекрывал все подступы к ним. Ночью немцы контратаковали наши передовые части и местами их оттеснили.

    Tässä tapauksessa on ilmiselvää, että kyse ei ole kantomatkasta, vaan tulituksesta, joka nimenomaan sulkee jotakin.

  9. Tykistöä koskevasta sitaatista on tarpeetonta erikseen taittaa peistä. Mielestäni on myös jokseenkin selvää, että kirjoittaja puhuu vain puhtaasti hypoteettisesta tulituksesta ja suomalaisen rannikkotykistön mahdollisuuksista konfliktin oloissa.

    Objektiivisesti ottaen tekstissä ei myös tosiaankaan ole mitään virheellistä. Suomella _oli_ linnoituksia Kannaksen rannikkoalueilla, rannikkotykistö tosiaan _oli_ osa Suomenlahden strategista sulkujärjestelmää jonka tarkoitus kieltämättä _oli_ sotatilanteessa sulkea punalaivasto Kronstadtiin. Et cetera. Edes kommentti Stalinin pyrkimyksestä ratkaista kysymys rauhanomaisesti ei ole tuulesta temmattu; Neuvostoliittohan tosiaan _yritti_ ratkaista asian neuvotteluteitse, ja Stalin olisi varmasti ollut oikein mielissään jos olisi saanut haluamansa alueet käsiinsä Baltian maiden tavoin sovelletuin ”rauhanomaisin” keinoin.

    Toteamus on siis ihan oikein. Se, millaisen historiakäsityksen perustana mainittuja faktoja haluaa käyttää onkin sitten ihan oma lukunsa, ja ”Komsomolskaja Pravdan” tulkinta on kyllä aavistuksen verran vinoutunutta.

    Tekstissä oleva, aivan oikein käännetty maininta sodan ”vastaanottamisesta” tunnustaa tosin Neuvostoliiton aloittaneen sodan, mutta ylläolevan kontekstin avulla halutaan samalla myös tarkoitushakuisesti antaa kuva että sota oli moraalisesti hyväksyttävissä – so. Suomen kieltäydyttyä Neuvostoliiton esittämästä sovitteluratkaisusta oli Neuvostoliiton oman turvallisuutensa nimissä ryhdyttävä avoimiin vihollisuuksiin Suomen taholta koituvan uhan eliminoimiseksi. Kuvaillun pakkotilanteen nojalla jopa hyökkäyssota on puolustettavissa.

    Kuvitellaanpa huvin vuoksi, miltä näyttäisi jos vaikkapa Frankfurter Allgemeine olisi vastannut presidentti Kaczynskin viimekeväiseen uhitteluun esittämällä seuraavanlaisen tulkinnan toisen maailmansodan alkuvaiheista: ”Vuonna 1933 oli Puola esittänyt Ranskalle ennaltaehkäisevää hyökkäystä Saksaa vastaan. Puolalaisten hallussa oli koko Veikselin suistoalue. Linnoitettu Westerplatten varuskunta, jota puolalaiset olivat varustaneet yli rauhansopimuksen salliman vahvuuden, sulki Danzigin sataman ja Pomorzen rajalinnoitukset estivät kauttakulkuliikenteen Itä-Preussin ja muun Saksan välillä. Adolf Hitlerin diplomatia yritti ratkaista kysymyksen rauhanomaisesti. On säilynyt virallisia asiakirjoja, joiden mukaan puolalaisille tarjottiin valtavia alueita vaihtokauppana Ukrainasta tulevan Neuvostoliiton-sotaretken jälkeen.”

    Tuossakaan kuvauksessa ei ollut yhtään mitään virheellistä, mutta jokainen varmaan silti huomaa missä tulkinnan todellinen
    epärehellisyys piilee. Valikoitujen faktojen tarkoitushakuisella painotuksella käännetään altavastaajana oleva ja lopulta hyökkäyksen uhriksi joutunut valtio syylliseksi, ja suurvallan kyseenalaisille toimille suodaan sekä pragmaattinen että osin myös moraalinen oikeutus.

    Kuvatunlainen revisionismi ei muuten ole yksinomaan venäläinen ilmiö; vertailun vuoksi voi tutkailla vaikkapa brittien ja tanskalaisten kansallisissa historiankirjoituksissaan tekemiä eriäviä tulkintoja Kööpenhaminan pommituksesta.

    Huomiota herättää tietysti myös Neuvostoliiton 1930- ja 1940-luvuilla suorittamien alueliitosten väitetty poikkeavuus yleiseurooppalaisesta kontekstista. Silloin kun Miklós Horthy tai kuningas Boris III palauttivat Unkarille ja Bulgarialle vanhoja alueomistuksia yhteistyössä Adolf Hitlerin kanssa, kyse oli ”kansalliskiihkoisesta revanssipolitiikasta”. Silloin kun Stalin teki saman, kyseessä oli vain ”vanhojen Venäjän alueiden siirtyminen takaisin Neuvostoliitolle”

    Cheers,

    J. J.

  10. Kannattaa lukea vaikka Väinö Tannerin ”Olin ulkoministerinä Talvisodan aikana” Tai Max Jacobsonin ”Diplomaattien Talvisota”. Selviää Neuvostoliiton tarkoitukset ja ”hyväntahtoisuus”. Ja nämä lähteet voi edelleen tarkistaa.

Kommentarer inaktiverade.