i Suomeksi

Lenin-sedän Rolls-Royce

Maaliskuu 1992

MOSKOVA
KU-KALLE KNIIVILÄ
Joka sunnuntai puolilta päivin kunnon kommunistit ja muut isänmaanystävät keräävät lippunsa ja banderollinsa ja kokoontuvat Leninin keskusmuseon eteen, Maneesinaukion ja Punaisen torin tuntumaan. Museon eteen syntyy muutamaksi tunniksi varsinainen keskustelukerho, ja saatetaanpa perusteluksi välillä tarvita kättä pidempääkin.

Museon eteen kokoontuneet veteraanikommunistit ilmoittavat banderolleissaan puolustavansa Leninin mausoleumia ja museota viimeiseen hengenvetoonsa, Gorbatshovia vaaditaan oikeuteen Neuvostoliiton hajottamisesta ja elokuun vallankaappausparodian päähenkilöille tivataan vapautta. Kauppansa tekevät myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston entisen puheenjohtajan Anatoli Lukjanovin Matrosskaja tishina -kadun vankilassa kirjottamat runot, joissa hän vakuuttaa syyttömyyttään.

Poliittiset keskustelut jatkuvat Lenin-museon eteisaulassa. Pitkäpartainen isänmaanystävä selostaa ympärilleen kerääntyneille kymmenkunnalle kuulijalle juutalaisten ja vapaamuurarien salajuonia, ja ilmoittaa tietävänsä täsmälleen, miten maan asiat on pantava kuntoon. Salaisuuttaan hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan. ”Siitä maksettaisiin lännessä paljon”, hän vihjaa salaperäisesti.

Pääsylippuja ei Lenin-museossa tarvita, mutta paraatiportaiden alapäähän on pystytetty keräyslipas, johon kävijöiden odotetaan antavan almunsa. Lippaan vieressä on taulu, joka selostaa museon kehnoa taloudellista tilannetta monella kielellä, ja toiselle puolen aulaa on ripustettu eri puolilta entistä Neuvostoliittoa tulleita tukisähkeitä, joissa kommunistit vakuuttavat ikuista uskollisuuttaan Leninin opetuksille.Museon nykyjohto sen sijaan tuntuu ymmärtävän, mistä tuuli puhaltaa, ja suunnittelee jo valuuttaravintolan perustamista museon tiloihin.

Moskovan kaupunginjohtaja Gavriil Popov puolestaan vaikuttaa toistaiseksi luopuneen suunnitelmistaan karkottaa kaupunginneuvosto Lenin-museon nykyiseen rakennukseen. Popov olisi halunnut heittää museon pihalle kimpsuineen ja kampsuineen saadakseen itselleen enemmän tilaa kaupunginneuvoston palatsista. Nyt hän tuntuu kuitenkin asettuneen aloilleen takavarikoimaansa SEV:in pilvenpiirtäjään, ja museo saanee olla rauhassa jonkin aikaa.

Museon lakkauttaminen olisikin epäilemättä johtanut kansainväliseen skandaaliin – missäpä muualla saisi ihailla sadetakkia, jota Lenin kerran lainasi Dzerzhinskiltä, Urho Kekkosen museolle lahjoittamaa kävelykeppiä, jota Lenin käytti oleskellessaan Helsingissä, tai Leninin peruukkia, jota hän piti päässään maanalaisella kaudellaan ennen vallankumousta.

Kovimmankin antikommunistin luulisi heltyvän nähdessään Lenin-sedän kiiltävän Rolls-Roycen tai kuulan, jolla viheliäinen sosialistivallankumouksellinen Dora Kaplan haavoitti Leniniä kesällä 1918, puhumattakaan Leninin hyvin kiillotetuista puolikengistä. Valuuttaravintola tekisi Lenin-museosta luonnollisesti entistäkin houkuttelevamman vierailukohteen myös länsituristeille. Ehkä myös mausoleumin nurkalle pian pystytetään baaritiski, jonka ääreen voi pysähtyä muistelemaan vanhoja hyviä aikoja…