i Suomeksi

Kolmiliitto keskeyttää sirpaloitumisen?

Tämä juttu ilmestyi Kansan Uutisissa 10.12.1991. Toimitukselle lähettämässäni kommentissa kirjoitin: ”Saattaa muuten olla, että Gorba eroaakin jo tänään.” Ei eronnut, vaan sinnitteli vielä jonkun viikon. Samana päivänä ilmestyi myös toinen juttu otsikolla Slaavit kolmiliittoon – NL lakkautettiin.

KU-KALLE KNIIVILÄ MOSKOVA
Ukrainan julistauduttua itsenäiseksi Neuvostoliiton hajoamisprosessi ylitti rajan, jonka takaa ei enää ole paluuta. Neuvostoliitto lakkasi lopullisesti olemasta, ja tässä suhteessa kolmen slaavilaisen tasavallan johtajien tapaaminen viikonloppuna vain vahvisti tapahtuneen tosiasian. Samalla tasavaltojen solmima kolmiliitto herättää uusia toiveita – meneillään olevaa sirpaloitumista pyritään pysäyttämään täysin uusin, realistisilta vaikuttavin rohdoin.

Kolmea slaavilaista tasavaltaa – Venäjää, Ukrainaa ja Valko-Venäjää – on aina pidetty Neuvostoliiton ytimenä, ja mikäli entisen Neuvostoliiton alueelle syntyneet itsenäiset valtiot pyritään saamaan jonkinlaiseen yhteistyöhön, kaiken on itsestäänselvästi lähdettävä slaavien liitosta.

Tässä mielessä tilanne vaikutti vielä muutama viikko sitten täysin toivottomalta – Venäjä tuntui olevan siirtymässä vapaasti vaihdettavien valuuttojen käyttöön kaupankäynnissä kaikkien pitkään kaavailtua liittosopimusta allekirjoittamattomien tasavaltojen kanssa, ja Ukraina pelkäsi lisäksi Venäjän suunnittelemia nopeita talousuudistuksia.

Nämä tekijät olisivat ilman keskinäisiä sopimuksia olisivat helposti voineet johtaa kauppasotaan ja tasavaltojen välisen kaupan pysähtymiseen, mikä luonnollisesti olisi ollut kohtalokasta tasavaltojen muutenkin hajoamistilassa olevalle taloudelle. Presidentti Gorbatshovin johdolla allekirjoitettu tasavaltojen välinen taloussopimus puolestaan oli vain tyhjä kehys, jolla ei vaikuttanut olevan juuri mitään käytännön merkitystä.

Venäjä itsenäistyi

Nyt slaavilaiset tasavallat pyrkivät toimimaan talouden alalla yhteisvoimin, ja tasavaltojen välistä kauppaa aiotaan käydä ruplapohjaisena, mikä epäilemättä on ainakin alkuvaiheessa ehdoton edellytys nykyisten kauppayhteyksien säilyttämiselle ja kehittämiselle. Tässä suhteessa kolmiliiton jäsenet ovat Valko-Venäjällä käymissään keskusteluissa päätyneet aikaisempia suunnitelmia huomattavasti realistisempaan vaihtoehtoon, sillä välitön siirtyminen maailmanmarkkinahintoihin ja valuuttapohjaiseen kaupankäyntiin tasavaltojen välillä olisi yhdellä iskulla heittänyt itsenäisten tasavaltojen talouden täydelliseen sekasortoon.

Uusi kolmiliitto pyrkii näillä näkymin etenemään talousuudistuksissaan yhtä jalkaa, säilyttämään yhteisen armeijan, koordinoimaan ulkopolitiikkansa, ja ennen kaikkea säilyttämään yhteisen talousalueen. Tämä on huomattavasti enemmän, kuin pessimistisimmät arviot antoivat olettaa vielä muutama viikko sitten.

Samalla slaavilaisten tasavaltojen muodostama yhteisö on viimeinen naula entisen keskushallituksen ja samalla myös presidentti Gorbatshovin arkkuun. Itse asiassa kolmiliittosopimus on samalla Venäjän itsenäisyysjulistus, sillä sopimustekstin mukaan Neuvostoliiton lait eivät sopimuksen allekirjoittamishetkestä ole voimassa sopimukseen liittyneiden valtioiden alueella, ja kaikkien Neuvostoliiton valtaelinten toiminta näissä tasavalloissa lopetetaan.

Kazahstan mukaan?

Neuvostoliiton presidentillä ei näissä oloissa yksinkertaisesti enää edes muodollisesti ole maata, jonka presidentti hän olisi. Jo aikaisemmin presidentti Gorbatshov on uhannut erota, ellei hänen ajamaansa liittosopimusta saada allekirjoitettua vuoden loppuun mennessä, ja kolmiliiton perustaminen antaisi hänelle tilaisuuden luopua leikistä arvokkaasti. Mihail Gorbatshov ei kuitenkaan ole luopujatyyppiä, eikä ole aivan mahdotonta, että hän yrittäisi pysytellä pinnalla toimimalla jonkinlaisena katalysaattorina kolmiliiton ja siihen vielä liittymättömien tasavaltojen välillä.

Sopimuksen ulkopuolelle jääneistä tasavalloista tärkein on epäilemättä 16 miljoonan asukkaan Kazahstan, jonka presidentti Nursultan Nazarbajev saapui sunnuntai-iltana Moskovaan neuvotellakseen kolmiliiton johtajien ja Mihail Gorbatshovin kanssa. Lentokentällä sunnuntai-iltana antamassaan lyhyessä haastattelussa Nazarbajev toivoi, että edes jonkinlainen poliittinen sopimus tai vähintään sotilasliitto saataisiin aikaan. Slaavilaisten tasavaltojen solmimaa sopimusta Nazarbajev ei vielä sunnuntaina kommentoinut.

Kazahstan, johon osa entisen Neuvostoliiton strategisista aseista on sijoitettu, on tähän asti johdonmukaisesti kannattanut presidentti Gorbatshovin ajaman liittosopimuksen allekirjoittamista, ja kolmen slaavilaisen tasavallan liitto saattaa hyvinkin kiinnostaa Kazahstania, jonka asukkaista 47 prosenttia on venäläisiä tai ukrainalaisia. Kazaheja tasavallan asukkaista on vain 36 prosenttia, eikä täysin itsenäisen puhtaan kansallisvaltion ajatuksella ole Kazahstanissa yhtä suurta tukijakuntaa kuin monissa muissa tasavalloissa.

Keski-Aasia jää tukiaisitta

Kaikkein epäselvimmäksi nykyisessä tilanteessa jää Keski-Aasian köyhien, lähinnä puuvillaa tuottavien tasavaltojen asema. Kirgisiaa lukuunottamatta Keski-Aasian vallanpitäjät kuuluvat vanhaan kaartiin, joka mielellään ottaisi vastaan tukiaisia Moskovasta, mutta hoitaisi asiat vanhaan totuttuun malliin.

Nyt keskushallitusta ei ole, eikä tukiaisiakaan ole näköpiirissä. Sen sijaan Turkki ja Iran ovat aloittaneet kilpailun vaikutusvallasta tällä alueella, eikä ole mahdotonta, että ainakin osa Keski-Aasian tasavalloista kääntää selkänsä Moskovalle. Kielellisesti Keski-Aasian tasavallat ovat Tadzhikistania lukuunottamatta lähempänä Turkkia kuin Irania, mutta nähtäväksi jää, kiinnostaako niitä enemmän Iranin islamilainen valtiomalli vai Turkin tarjoama maallisempi mutta kuitenkin auktoritaarinen vaihtoehto.