i Suomeksi

Terroristijohtaja sai viisumin kotikaupunkiinsa

Emigrantti palasi Pietariin

KGB:n lähettämät murhaajat ja kirjapainosta löydetyt pommitkaan eivät saaneet emigranttivenäläisiä vaikenemaan kylmän sodan aikana. Nyt kaikki on muuttunut, eikä ilmapalloja enää tarvita kirjallisuuden lähettämiseen. Pietarilaista syntyperää oleva emigranttijohtajakin voi jo saada viisumin kotikaupunkiinsa.

Lokakuun vallankumouksen ja sitä seuranneen kansalaissodan aikana nykyisen Neuvostoliiton alueelta pakeni ulkomaille puolitoista miljoonaa ihmistä, joista suuri osa luonnollisesti oli valkoisten armeijoiden upseereita ja sotilaita. Venäjän armeijassa politiikkaa oli pidetty likaisena asiana, johon kunnon sotilaan ei sopinut kajota, ja poliittisina pakolaisinakaan ensimmäisen aallon emigrantit eivät olleet kovin innokkaita järjestäytymään poliittisesti.

Uskonnollisten ja veteraaniyhdistysten lisäksi poliittisiakin järjestöjä kuitenkin syntyi vähitellen Neuvostoliiton ulkopuolella asuvien venäläisten keskuudessa. Yksi merkittävimmistä, ja lähes ainoa, jonka toimintaan osallistuu sekä ensimmäisen aallon emigranttien jälkeläisiä että myöhemmin Neuvostoliitosta muuttaneita, on NTS eli Venäjän solidaristien kansallinen työliitto. Solidarismilla NTS tarkoittaa yhteiskunnan eri osien keskinäisen riippuvuuden korostamista sen sijaan, että lietsottaisiin luokkavihaa.

Boris Miller kuuluu NTS:n neuvostoon, joka NKP:n termein vastaa lähinnä puolueen politbyroota, eikä hänellä aikaisemmin ole ollut mitään mahdollisuuksia päästä käymään Venäjällä. Neuvostoliitosta Miller ei puhu, ei myöskään Leningradista. Hänelle hänen vanhempiensa syntymäkaupunki on yhä Pietari.

Terroristijärjestö

NTS:ää on Neuvostoliiton virallisissa tiedotusvälineissä pidetty pahamaineisena terroristijärjestönä ja imperialismin pirun ruumiillistumana. KGB:n agentteja on useaankin otteeseen lähetetty murhaamaan NTS:n johtajia tai heittämään pommeja liikkeen kirjapainoon. Harva asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana viime vuosien Neuvostoliitossa, ja elokuussa Miller sai yllättäen viisumin kotikaupunkiinsa, josta hän on vain lukenut venäläisten klassikkojen kuvauksia.

Ehkä perestroika on vaikuttanut myös Milleriin, sillä hän ei vaikuta tippaakaan terroristilta, pikemminkin hyväntuuliselta ja älykkäältä pietarilaiselta aatelismieheltä, joka osaa ottaa reaalisosialismin pienet vastoinkäymiset huumorin kannalta.

Kaupungin ränsistyneisyyttä Miller osasi odottaa, eikä se häntä juuri haittaa, sillä matkan tärkeintä antia ovat tapaamiset mielenkiintoisten ihmisten kanssa, ja niitä on tässä kaupungissa paljon. Muutakin hyvää sanottavaa löytyy.

– Marinoidut valkosipulin kynnet ovat todella herkullisia, eikä niitä voi ostaa mistään muualta maailmasta.

Ulkomailla syntynyt ja koko ikänsä asunut Miller puhuu venäjää kuin vanha pietarilainen, ilman korostuksen häivääkään.

Kirjallisuutta ilmapalloilla

PTS:ää Miller ei pidä varsinaisesti poliittisena järjestönä. Yhtenä järjestön tärkeistä tehtävistä Miller pitää nyt riippumattomien ja epäpoliittisten ammattiyhdistysten luomista Venäjälle. Lakkoilevien kaivostyöläisten edustajia on jo käytetty Ranskassa kristillisten kaivostyöläisten ammattiyhdistyksen vieraina, ja uusi ryhmä on juuri lähdössä vastaavalle matkalle Englantiin.

Ammattiyhdistysten tulee Millerin mukaan keskittyä yksinomaan työtätekevien etujen ajamiseen, poliittista lakkoilua ei hänen mukaansa voida hyväksyä. Silti hän pitää positiivisena Neuvostoliiton lakkoilevien kaivostyöläisten poliittisia vaatimuksia. Niin kauan kuin demokratiaa ei ole, siihen voidaan hänen mukaansa pyrkiä lakkoasetta käyttäenkin. Lakoista on Millerin mukaan kuitenkin päätettävä kaikkien työntekijöiden äänestyksellä.

Olemassa olevat viralliset ammattiyhdistykset eivät Millerin mukaan aja työläisten asiaa, vaan pikemminkin auttavat valtaa pitäviä käyttämään työläisiä hyväkseen.

– Tällä hetkellä NTS:n tärkein tehtävä on antaa ihmisille vaihtoehto. Liikkeemme perustamisesta lähtien olemme pitäneet rakentamista tärkeämpänä kuin tuhoamista. Muutoksen aikaansaamiseksi on ensimmäiseksi katsottava, kuinka lainsäädäntöä voidaan muuttaa, ja sitten on käytävä käsiksi talouteen. Nyt meidän on myös helppo saada esittämämme vaihtoehdot yleiseen tietouteen.

– Ennen tämä oli hyvin vaikeaa, koska kaikki meidän asiakirjamme olivat kiellettyjä ja niiden salakuljettamisesta sai vuoden vankeutta. Me jopa jouduimme lähettämään materiaalia ilmapalloilla. Yksi ilmapallo pystyi kuljettamaan noin sata kiloa kirjallisuutta, ja pallot kulkivat tuulien mukana.

– Nyt kaikki tämä on historiaa. Materiaalia voi jakaa vapaasti, ihmiset lukevat, arvostelevat ja ottavat jotakin omakseen. Muutenkin täytyy sanoa, että monista niistä asioista, joita Venäjällä nyt aletaan toteutta, me puhuimme jo kymmeniä vuosia sitten, varsinkin talouden alueella.

Kohtelias murhaaja

NTS ja sen kustantamo perustettiin Jugoslaviassa 1930-luvulla, eivätkä alkuvuodet olleet helppoja. Ensimmäisen painokoneen ostoon käytettiin jopa kultahampaat, jotka yksi perustajista lahjoitti tarkoitukseen. Nyt lahjoituksia saadaan menestyneiltä emigranttiliikemiehiltä, ja NTS:n Frankfurtissa sijaitseva kustantamo Posev on yksi tunnetuimmista venäläisistä emigranttikustantamoista. Menestys ei kuitenkaan ole tullut taivaan lahjana, ja vuosien varrella on tapahtunut hyvinkin kummallisia.

– Tapasimme vaimoni kanssa vähän aikaa sitten entisen KGB:n kapteenin Nikolai Hohlovin, joka vuonna 1954 oli lähetetty Frankfurtiin tappamaan NTS:n johtaja Georgi Okolovitsh. Kuolemantuomion oli allekirjoittanut itse Hrushtshov. Hohlov kuitenkin loikkasi meidän puolellemme. Kun hän tuli Frankfurtiin, hän soitti Okolovitshin ovikelloa ja kertoi tulleensa tappamaan tämän. Okolovitsh pyysi Hohlovin sisään ja tarjosi tälle teetä. Nyt Hohlov opettaa psykologiaa Los Angelesin yliopistossa. Hänen erikoisalansa on parapsykologia.

– En tuntenut häntä aikaisemmin, koska en ollut Euroopassa vuonna 1954, mutta jokin aika sitten hän asui meidän luonamme neljä päivää ja kertoi meille paljon. Hänen vaimonsa ja poikansa katosivat vuonna 1954 Neuvostoliitossa. Hänen ainoa vaatimuksensa kun hän loikkasi oli, että hänen vaimonsa ja poikansa pelastettaisiin, poika oli aivan pieni, vuoden ikäinen.

– Amerikkalaiset lupasivat hänelle, että kun hän suostuu esiintymään julkisesti loikkarina, hänen vaimonsa ja poikansa otetaan Yhdysvaltain suurlähetystön suojiin Moskovassa. Silloinhan tilanne oli täällä aivan toinen. Valitettavasti täytyy tunnustaa, että häntä petkutettiin, sillä amerikkalaiset eivät hakeneet hänen perhettään turvaan. Vaimo ja poika katosivat, eikä heistä tähän päivään mennessä ole kuultu mitään.

Korkeimman johdatus muodissa

Leningradissa ollessaan Miller on sattumalta saanut tietää, että KGB:n papereita pengottaessa on löytynyt todisteita myös siitä, että hänenkin murhaamistaan suunniteltiin jossakin vaiheessa. Nyt asiasta vastuussa ollut henkilö toimii yksityisyrittäjänä Leningradissa.

– Neuvostolehdistössä meidän järjestöämme syytettiin terrorismista. Kuitenkin nimenomaan vastapuoli käytti terroria aseenaan. Aikaisemmin jouduimme siirtämään kirjapainomme, koska sinne heitettiin pommi, ja talon asukkaita uhkailtiin. Uuden kirjapainon rakennusvaiheessa löytyi myös pommi, mutta se saatiin purettua.

Vanhempiensa kotikaupungissa Miller ja hänen vaimonsa Natalja Makova ovat osallistuneet kristillisen kirjaston perustamiseen ja tavanneet aatetovereitaan, joita kaupunkiin on ilmaantunut kasapäin muutaman viime kuukauden aikana.

Leningradissa monarkistit myyvät kaksipäistä kotkaa esittäviä rintamerkkejä ja lehtiään metroasemien lähellä. Kun vanhat uskomukset ovat romahtamassa, kaivetaan naftaliinista esille vielä vanhempia. Joka toisen talon seinässä on ilmoituksia, jotka lupaavat, että Jeesus muuttaa harmaan elämän vähemmän harmaaksi.

Korkeamman johdatus ja kaikki mahdollinen apu voikin olla tarpeen kaupungissa jossa tupakkakin on niin tiukalla, että savukkeita myydään kioskissa kappaleittain. Jos rahaa on, lähes kaikkea on saatavissa, mutta harvalla sitä on riittävästi. (DLP)

KALLE KNIIVILÄ
Kansan Uutiset, toukokuu 1990