i Suomeksi

Glasnostia Neuvosto-Karjalassa

Neuvosto-Karjalan joulukuun 13. päivän numeron etusivu yllättää. Lähes neljänneksen sivusta vie valokuvalla varustettu uutinen otsikolla ”Ydinvoimalanvastainen mielenosoitus Petroskoissa”. Juttu kertoo myönteiseen sävyyn 10. joulukuuta järjestetystä mielenosoituksesta, johon osallistui yli tuhat petroskoilaista. Mielenosoituksen järjestäjinä toimivat Petroskoin yliopiston vihreät.

Tapaan jutun kirjoittajan lehden ilmestymispäivänä petroskoilaisen tuttuni kotona. Armas Mashin osoittautuu hiukan yli kaksikymmenvuotiaaksi, suomalaisesta häntä ei erota sen enempää ulkonäön kuin kielenkään perusteella, ja suomalainenhan hän onkin. Neuvosto-Karjalan toimittajana Mashin on toiminut jo joitakin vuosia.

Mashin toteaa, että mielenosoituksesta on aikaisemmin kerrottu muissakin Neuvosto-Karjalan tiedotusvälineissä, joten Neuvosto-Karjala ei ole tasavallan ainoa lehti jonka glasnost on saavutanut. Tasavallan suomenkielinen lehti ei lienekään seudun tärkein, kymmenen tuhannen painoksesta vain vajaat kolme tuhatta jää Neuvostoliittoon, suurin osa menee Suomeen ja muualle ulkomaille. Tilaajia on Kiinaa myöten.

Ulkomaisten tilausten tuomasta valutasta lehti ei kuitenkaan saa penniäkään, vaan markat menevät suoraan valtion pohjattomaan säkkiin. Mashin korostaa, että tilanne on kaikilla lehdillä sama, mutta saattaa korjautua uuden omaisuuslain myötä. Kotimaisten tilausten määrä on niin pieni että lehti tuottaa tappiota niiden osalta.

Mashin tunnustautuu heti ydinvoimalan vastustajaksi, mutta muistuttaa puhuvansa vain omasta puolestaan, ei Neuvosto-Karjalan toimittajana. Mashin kertoo, että enemmistö Neuvosto-Karjalan asukkaista vastustaa ydinvoimalan rakentamista tasavallan alueelle. Varsinkin nuoret vastustavat hänen mukaansa voimalaa lähes yksissä miehin. Tshernobylin jälkeen ihmiset pelkäävät ydinvoimaloita kaikkialla Neuvostoliitossa, sanoo Mashin, ja lisää, etä mitä enemmän ydinvoimalasta on puhuttu, sitä enemmän ihmiset ovat asettunet vastustamaan sitä.

Sähköenergian tarve lisääntyy, tai sen väitetään lisääntyvän Neuvosto-Karjalassa samoin kuin lähes koko maailmassa. Tähän asti sähköä on ostettu suhteellisen halvalla Leningradin ja Murmanskin alueilta. Mikäli uusi laki alueellisesta tulosvastusta vaikuttaa odotetulla tavalla, Neuvosto-Karjalassa pelätään ostosähkön hinnan nousevan rajusti. Jonkin verran sähköä tuotetaan pienissä vesivoimaloissa, joista osa on suomalaisten rakentamia. Vesivoimaloiden saneeraus tuottaa kuitenkin ongelmia koska Neuvostoliitossa ei tuoteta riittävän pieniä generaattoreita.

Sähköntarpeen tyydyttämiseksi on päätety rakentaa suuri pumppuvoimala Pääjärvelle. Voimalaa suunniteltiin aluksi Paanajärvelle lähelle Suomen rajaa, mutta suomalaisten ja neuvostoliittolaisten vihreiden voimakas vastustus sai viranomaiset muuttamaan suunnitelmiaan.

Karjalan ydinvoimalan rakentamisesta ei virallista päätöstä vielä ole, vaikka sellaisiakin huhuja on ollut liikkeellä. Armas Mashin kertoo, että Muijajärvellä on kuitenkin jo tehty alustavia sijoituspaikkatutkimuksia.

Mashin muistuttaa, että Karjala antaa Neuvostoliiton kansantaloudelle paljon metsää, työkoneita ja rekannusainetta. Joka kolmas neuvostoliittolainen sanomalehti painetaan Mashinin mukaan karjalaiselle paperille. Alueellisen tulosvastuun oloissakaan sähkön ostamisen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Mashin korostaa, ettei hän halua tehdä rinnastuksia Vuoristo-Karabahin tilanteeseen, mutta sanoo kuitenkin, että kolmasosa Neuvostoliiton lehdistä jää painamatta, mikäli Leningrad ja Murmansk kieltäytyvät toimittamasta sähköä.

Ydinvoimalan puolustajat, teknokraatit, kuten Mashin heitä nimittää, väittävät Neuvosto-Karjalassa, kuten kaikkialla muuallakin, että uusi voimala on entisiä paljon turvallisempi. Mashin sanoo kuitenkin, että myös häiriöittä toimiva ydinvoimala on vaarallinen, koska se tuottaa radioaktiivista jätettä. Myös vaarallisen ydinjätteen tuonti Suomesta Neuvostoliittoon on herättänyt maassa pahaa verta, luonnollisesti reitin varrella sijaitsevassa Neuvosto-Karjalassakin, kertoo Armas Mashin.

Mashinin mukaan ihmiset kaikkialla Neuvostoliitossa pelkäävät ydinvoimaa Tshernobylin onnettomuuden jälkeen. Asian inhimillistä puolta ei hänen mielestään saa jättää huomioitta. Mikäli ihmiset pelkäävät voimalaa ja vastustavat sen rakentamista, sitä ei pidä rakentaa vaikka se olisi täysin vaaraton, sanoo Mashin.

Mashin muistuttaa myös, että hallituksen lehden Izvestijan kuukausittain julkaisemista taulukoista ilmenee että maan ydinvoimaloissa sattuu hälyttäviä tilanteita tuon tuostakin. Hän korostaa että inhimillinen tekijä oli syynä myös Tshernobylin onnettomuuteen, ja sanoo, että työmoraalin olisi kohennuttava ennen kuin ydinvoimaloiden rakentamista edes suunnitellaan.

Mashin asettaa kyseenalaiseksi myös energiantarpeen jatkuvan kasvun. Hänen mukaansa tuotannon ja kulutuksen kasvu muodostaa noidankehän.

Mashin mietii hetken, ennen kuin vastaa kysymykseen siitä, kuka uuden ydinvoimalan rakentamista loppujen lopuksi oikein kanattaa.

– Puolesta ovat puhuneet pääasiassa ne, jotka ovat kiinni näiden ydinvoimaloiden rakentamisessa: sähkötalouden työntekijät, joille tämä on tietysti helpoin keino ratkaista ongelma. Pamauttaa yksi jättiläisydinvoimala, mitä niitä pieniä vesivoimaloita kunnostamaan.

Mashin kertoo, että lehteen tulee paljon kirjeitä ydinvoimalaa vastaan, mutta ei juurikaan voimalan puolustajilta. Eniten voimalaa vastustavat nuoret, koululaiset ovat keränneet nimikirjoituksia voimalaa vastaan.

Mashin näkee tulevaisuudessa useita valopilkkuja. Neuvostoliiton parlamentti, Korkein neuvosto, on ehdottanut ydinvoimaloiden rakentamisen keskeyttämistä viideksi vuoksi. Neuvosto-Karjalan korkeinta johtoa on eronnut, tasavallan uusi ykkösmies, puolueen aluekomitean 1. sihteeri Nikolai Kirjanov, on edeltäjäänsä Vladimir Stepanovia uudistusmielisempi, ja kaiken kukkuraksi paikallisvaalit lähestyvät. Maaliskuussa pidettävien vaalien ehdokkaat on jo nimetty, ja heistä suurin osa vastustaa ydinvoimalan rakentamista Neuvosto-Karjalaan.

Karjalainen 1989-12-31